308930.jpg

Shall whisper: "Ah, thou didst not comprehend
The dead wept thus, thou woman frail and weak"--
And like remorse the worm shall gnaw thy cheek.
(Charles Baudelaire: The Remorse of the Death)

Minulla on viime aikoina ollut sangen monipuolinen miesvalinta. Aloitin syksyn reippaasti ranskalaisittain, kun löysin suuren kiinnostuksenkohteen, Charles Baudelairen. Mies oli kylläkin hyvin sadistinen ja olin havaitsevani jotain masokistia luonteenpiirteitä. Hän kuitenkin kirjoitti hyvin syvällisesti: sääli, että hänen älykkyytensä peittivät turhamaiset ajatukset siitä, millaista tekstiä ihminen saa kirjoittaa. Miesparka, aivan väärinymmärretty. Minuun hän kuitenkin vaikutti hyvin suuresti, vaikka kaikki eivät tätä tunnustusta kovinkaan sulata.

Hylkäsin kuitenkin Baudelairen sillä pitkäaikaisempi tuttavuuteni, Edwart Cullenin, tähden. On kuitenkin kerrottava, ettei hän tällä tapaamisellamme saanut minua vakuuttaman siitä, mitä oikein tunnen häntä kohtaan. En vakuuttunut täysin. Toivon ja samalla pelkään, että tämä suhde päättyy liian pian eikä tyydytä minua täysin. Tulevaisuus on kuitenkin avoin...

Sitten on parivaljakko Dostojevksi/Aristoles, jotka ovat luvanneet viikonlopun kanssani. Tuo ei kovin lämmitä mieltäni, minusta ei oikein ole mihinkään kolmen koplaan. Sitä paitsi, he ovat liian monimutkaisia miehiä minulle: heidän älykkyytensä sattuu sieluuni. He vaativat minulta liiaksi huomiotaan, mutta miten minä ratkean liian monelle? Miehet, minulla on myös sosiaalista elämää.

On se kurjaa miten kirjallisuus syö kaiken muun.