1602597.jpg

Provinssista päivää. Olen viimein palannut takaisin sivistyksen kehtoon ja ensitulossa palaan bittimaailmaan kertomaan kaikille muille, millaista oli meno Pohjanmaalla.

Kun matkustatte festivaaleille, unohtakaa yhteisöllisyys, solidaarisuus, hiljaisuus, puhtaus sekä inhimillisyys ja toivottakaa tervetulleeksi oman edun tavoittelu, eläimellisyys, lika, himo ja halu. Nämä piirteet eivät tulleet minulle yllätyksenä aiemman festarikokemuksen kautta, mutta silti itse selvänä ilolientä nauttineiden seassa puikkelehtiessasi et voi kuin miettiä, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään päästäkseen ihailemansa yhtyeen keikan ajaksi eturiviin. Itse olen muutaman kerran missannut pari kovaa yhtyettä vain siksi, että saisin viettää kolmannen Apulannan keikkani eturivissä mutta sehän on tietenkin eri asia. Minä satsaan siihen, että olen ajoissa enkä suosi "runno, ruhjo ja ryntää" periaatetta, kuten monet muut.

Provinssi oli kaiken kaikkiaan hyvin virkistävä kokemus. Vaikka perjantaina porteille jonottaessa tuli tunne "mitä helvettiä minä taas täällä ihmismassassa teen", sunnuntai aamuyöllä, kun jätin ystäväni kotiinsa, mietin, että ensi vuonna otamme taas uudestaan. Aina, jotenkin kummasti, veri vetää takaisin festivaaleille vaikka inhoan kännisiä ihmismassoja ja ahtautta. Mutta kun sain rannekkeen käteen ja pääsimme hytkymään Jenni Vartiaisen tahdissa, tuli jees - tunne, on hyvä olla täällä. Vaikka perjantain viimeisen esiintyjän, suosikkini CMX:än keikan aikana tuntui, että olisi pitänyt pukeutua ennemmin toppahaalariin kuin t-paitaan, ei asiaa voi muistella kuin hymyillen vaikka tuolloin varpaiden kohmeus ei naurattanut.

Lauantain Apulannan keikan jälkeen unohdin kaiken pahan, mikä minulla oli perjantaista kalvanut. Aurinko, hyvä paikka aallonmurtajalta, onnistuneet valokuvat ja ennen kaikkea Apulannan biisivalinnat, ei mitään pahaa sanottavaa. Muistan vain hien, kirkunan ja sen, että keikan jälkeen korvissani kuului vain "suuuuurrrrr" seuraavan tunnin ajan. Mutta se oli sen arvoista: taas muistan, miksi rakastan sitä bändiä.

Mitä yhteistä on Serj Tankailla, Billy Talentilla ja Linkin Parkilla? He olivat kaikki viikonloppuna Seinäjoella ja jokainen hehkutti suomalaista naiskaunetta. Olikos paikalla muita suuria ulkomaalaisia, ai niin, olihan siellä sellaiset nappikauppabändit kuin Paramore ja Foo Fighters. On jotenkin uskomatonta, yksikään suurista ulkolaisista (miinus Kanadan emorock poijjat Billy Talentissa) ei ole koskaan käynyt Suomessa ja sitten Provinssirock vetää hihasta ässän ja tuo heidät kaikki Seinäjoelle. Linkin Park oli tykitystä, vaikka bändi ei sen suuremmin ottanut kontaktia suomalaiseen yleisöönsä. Bändin vaikutus olikin siinä, että he vetivät kaikki ne biisit, joita kuuntelin ala - ja yläaste ikäisenä. Siinä oli jotain aivan uskomatonta. Serj Tankain: what you get, when Borat and Romeo + Juliet fucking each other? You get laalalalalalalaalala. Mies oli teatraalinen ja ilmeikäs, omalla tavallaan taiteellinen. Jos tuntisin hänen musiikkiaan radiohittejä paremmin, olisin varmasti nauttinut keikasta enemmän, mutta lauantai-illan pimetessä ja väsymyksen painaessa jalkoja, keikan loppu meni ohi korvien. Mutta miehen ilmeily ja käsien asento (sekä se ihana tukka) olivat keikan kohokohtia ja niitä jaksoi vain seurata.

Häpeäkseni on myönnettävä, etten osannut yhdistää ennen sunnuntaista keikkaa yhteen Foo Fighterisia tai yhtyeen biisejä. Olin kuullut monia heidän esittämiään kappaleita radiosta, mutta en tiennyt, että sen esittäjä on FF. Mutta kun bändi aloitti (The Pretender) sain ahaa elämyksen: olen kuullut tämän radiosta ja sama kohtaus tuli vielä neljä kertaa keikan aikana. Viimeiset puoli tuntia kuuntelelin bändiä aidan takaa mutta huomasin julkisuuden hahmoja, kuten 2/4 Duudsoneista. Tuli hyvin pohjolainen olo.

Provinssirockissa 2008 oli oikein kivaa, kiitos. Nyt lienee parasta lopettaa tämä naputtelu. Minulla on takanani reilut seitsemän tunnin "yöunet" välillä 6.30-14.20, joten voitte pitää tätä kirjoitusta hyvin syyntakeettomana. Lopettakaamme tarinamme siis linja-autossa klo 23.?? lentäneeseen lauseeseen:
"Mitä, eikö se ollutkaan Nirvana?"