Minä tunnustaudun määräsidonnaiseksi hutiloijaksi, joka hyppii tylsät kohdat yli ja kalastaa nautinnollisuutta. Asetan itselleni "vielä x y:tä ja sitten plan B" mutta yleensä x jää aina odotettua vähäisemmäksi ja plan B:tä tulee harrastettua liikaa. Sitten kun suunnitelma A on ohi ja tulokset eivät miellytä, sen kyllä tietää, millainen ruoskameininki sitten on. Mutta olen niin vetämätön välillä, ettei usko kukaan.
Pikkuveljeäni on ihana katsoa, kun hän on niin vilpittömän hellyttävästi ihastunut luokkalaiseensa tyttöön. Tätä ihastusta on kestänyt kyllä jo ykkösluokalta lähtien ja nassikka on nyt kakkosella. Muistaako sitä itse koskaan, miten ihastunut tuolloin oli? Minulla taisi olla ihastukseni valokuva yölaatikossa kehyksissä. Hassua, miten silloin luuli, että kyllä sitten yläasteella saa viimeistään pitää rakkaansa kuvaa kehyksissä. Ei aivan, lapseni, ei aivan. Mutta lapsen viaton ihastuminen on vain niin huippua. Muutama veljeni sanonta:
" Se kuuli ekasta ku sanoin eikä ollut äkäinen niinkuin koulussa, tajuatko?" (tyttö on hieman ylpeä ja ei aina oikein pidä ADHD veljeni tempauksista joka on muun muassa uhannut tappaa tämän tytön saksilla.)
"Se sanoi, että ehkä, EHKÄ tulee meille leikkimään."
"En voi antaa sinulle pusua, se on säästetty V:lle."
Kun kiusoittelin veljeä siitä, että tämän mahassa tuntui rakkaus, sain vastauksesi:
"Shuut up! Shut up!"
Kommentit