Maailman kaikki kaupat ovat täynnä ihania must get tavaroita. Uusi paita tekee loven kukkaron seteliosastolla, Visa parkaisee kauhusta uuden DVD-boxin tullessa hyllyyn jo edellisten seuraksi ja sisustuselementit keventävät lompakon kolikkotilaa. Minä rakastan shoppailua ja eritoten rakastan kauniita, omannäköisiä sisustuselementtejä ja vaatteita, joita ei näy joka teinin yllä. Ostellessani olen onnettoman hyvä rahankuluttuja, intiution mukana menijä. Jos kaupungista piti ostaa neulepusero, mukaan lähteekin pari t-paitaa, kengät, astioita, elokuva, CD, jotain sisustusjuttuja, meikkejä, kirjoja, kortteja, lehtiä, takkeja muttei kylläkään sitä neuletta. Paha tapani on ostaa juuri sillä hetkellä ihania asioita, vaikka ne olisivat kalliita. Vaikka tällä hetkellä pääsen ostoksille vain lähikaupunki Kuopioon, on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että jotain lähtee mukaan. Tänään esimerkiksi olin kuolla
kaikkien niiden ihanien tavaroiden hohtoon ja glamouriin. Paljon sai, mutta liikaa jäi. Mutta pakko on osata säännöstellä omaa ostamistaan, sillä kun sitten kotona tehdään ruumiinavaus, kukkarossa on vain kuitteja ja laukusta purkautuu "ai ostin tällaisenkin" juttuja. Sillä minulla käy niin, että saatan ostaa kahdet, kolmet puserot, unohdan, että olin jo ostanut kaksi ja sitten ostan kolmannen. Tiedän, olen holtiton. Mitä tänäänkin ostin: au pair lapselle kirjoja synttärilahjaksi, DVD-boxin, kietaisuneulepaidan, t-paidan, myssyn, kortteja, elokuvan ja karkkeja. En uskalla edes miettiä, paljon käytin ja hah, ensi viikolla pitäisi lähteä Jyväskylään (shoppailemaan). Enkä edes tiedä milloin seuraava palkkapäivä on. Tällä hetkellä toivoisin sen koittavan pian (Arabialta on ilmestynyt uusi KoKo väri)
Kommentit