Tiskirättihiutaleiden läiskiytyessä maahan ja yleisten olosuhteiden pakottamana palasin tänään Suomen joukkoliikenteen ihmeelliseen pariin. Viimeisin kokemukseni joukkoliikenteesta lienee Ranskan maalta, lähtöaamuni taksimatka lentokentälle sekä joku metromatka viimeisellä viikolla kohteesta A kohteeseen B. Mutta miten eroaakaan Suomen ja Ranskan joukkoliikenne? Se, että napitan ranskan kielelle immuunina mp3-soittimen napit korvillani odotellen metroa maksimissaan kaksi minuuttia ei ole mitään verrattuna siihen tuskaan, joka aiheutuu, kun seisot ulkoilmassa katoksen alla 20 minuuttia ilman soitinta ja kuuntelet itseäsi päätä pidempien, mutta vuosisadan nuorempien keskustelua, joka menee suurinpiirtein näin:
"Siis vittu saatana ku se *split* saatanan Lajunen otti mun puheliin niivittu se soitti kaikille
*split* mun frendeil ja muutti niitä vitun nimiä jox vitun panopupuiks ja teroperoiks. Siis *split*
vittu mua kyrsii se vitun kusipää vittu. Vittu*split* Terhonen hommaa mulle perkele ase saatana. Ja hei
vittu, jättäkää vittu *split* jämät, saatan ku on paska elämä vittu jee vittu *split*."
Onneksi nämä suomen toivot sitten rymysivät takaisin koloihinsa ja ostamaan "vitun tupakkia, ku vittu en oo saanu tänään saatana ensimmäistäkään." Ja kukaa tästä porukasta tuskin oli edes täysi-ikäisiä.
Kun jäin seisomaan ulkoilmaan vielä kymmeneksi minuutitiksi ja pääni täytti nyt viistoon vastapäätä seisovat martat, jotka miettivät kovaan ääneen, joka se linjamobiili on mennyt, en voinut olla miettimättä nuorisojoukkoa: missä vaiheessa menin tuon iän ohi?
Tai sitten olen vain persoona, joka ei tarvitse tuollaista massaava olemusta ollakseen sinut.
Kommentit