ICONATOR_39da393d3238f4b73064e85cce7b8f1

Yhdellä pienellä aakkosella saa paljon aikaan. Yhdessä nämä 29 kirjainta, merkkiä, morfeemia, saavat aikaan sanoja, lauseita ja yhteen koottuja ajatuksia. Viime keväästä saakka olen rakastanut omaa kieltäni ja kirjallisuutta yhä enemmän ja enemmän. Ehkä on osin australian reissun syytä, että hakeuduin sittenkin kirjallisuuden, en logopedian pariin. Ja parempi näin. Olen huomannut, että tämä on se juttu, jonka pariin kuulun.

Olen aina rakastanut äärimmäisen paljon kirjastoja. Mahassani oikein kihelmöi, kun kuljen hyllyvälejä ja annan sormieni liukua yli kirjojen selkämysten. Tuntuu jännittävältä käydä läpi ne moneen kertaan luetut nuorten kirjat ja katsoa, löytyisikö joukosta uutta helmeä, joka sytyttäisi vielä teini-iän jälkeenkin. Tai sitten otan sen pari vuotta sitten luotun kirjan, joka tuolloin tuntui maailmoja avaavalta, mutta nyt vain nauratti. Kun eksyn uusille osastoille ja selaan löytämääni kirjaa ja kun laitan sen käsivarrelle, tunnen jonkinmoisen suuren täyttymyksen vallanneen itseni. Kaappaan kirjoja syliini pinollisen ja kotona päivittelen, millä ajalla luen nämä. Mutta onneksi kaikki on kustannettu verovaroin.

Kirjakauppa. Jos joskus jään työttömäksi, rikkaaksi humanistiksi, perustan vanhan ajan kirjakaupan, jonne tulee sekä vanhojen, (käytettyjen) kirjojen divari sekä uusien, painotuoreiden kirjojen alue. Rakennan kauppaan lukunurkan, jossa kirjoja saa lukea ja sisustan sen kuin vanhan ajan olohuoneen, korkeita hyllyjä sekä rullilla kulkevat portaat. Kuvitelkaa ihanan Audrey Hepburn tähdittämän Rakastunut Pariisissa (Funny Face) elokuvan kirjakauppa: sellaisen minä tahdon. Kirjakaupoissa rakastan painopaperin tuoksua. Lisäksi pidän oheismateriaalista: ihanista vihkoista ja kirjoituskynistä, peleistä ja papereista. Pariisissa ihastuin lähes asuntoni nurkalla olleeseen kirjakauppaan, joka myi vintage-tyyliin tehtyjä kirjatarvikkeita kuten upeita vihkoja sekä muistikirjoja. Vierailin kaupassa lähes joka päivä enkä laske euroja, joita syydin sinne.

Kirjat. Minulle on kunnia-asia, että kirjahyllyni on järjestyksessä ja saman sarjan kirjat seisovat jykevästi vierekkäin. Kirjojen järjestys on koon mukainen: vasemmalla ovat korkeimmat kirjat ja vastaavasti oikealla matalimmat. Suosikkikirjojeni hylly kiristelee reunojaan enkä uskalla kuvitella, kuinka käy, kun sinne löytyy seuraava uusi suosikki. Silloin ei auta kuin raivata jokin vanha suosikki alahyllylle. Viimeisin kirjainnostukseni on Stephenie Meyerin Twiligh-vampyyrisarja. Viime yönä näin unta omasta Edwart Cullenistani ja se osoittaa pahaa riippuvuutta. En koskaan ole nähnyt unta Harry Potterista ja olen kuitenkin lukenut sarjaa sen kolmannesta osasta alkaen. Miksiköhän näin?